KUKA ON HYVÄ URHEILUJOHTAJA?

Viimeisen vuoden aikana paljon julkisuutta saanut Suomen Jääkiekkoliiton uuden puheenjohtajan valinta innosti minua tarkastelemaan hyvän urheilujohtajan ominaisuuksia. Lisäksi pohdin tässä kirjoituksessa miten ja millä perusteilla urheilujohtajat Suomessa oikein tehtäviinsä valitaan.

Keskustelu uuden puheenjohtajan valinnasta alkoi jo vuoden 2014 lopussa, kun liiton johdossa vuodesta 1997 ollut Kalervo Kummola ilmoitti jatkavansa tehtävässä ainoastaan vuoden 2015 loppuun asti. Sama henkilö on siis toiminut puheenjohtajana yhdessä Suomen suurimmassa lajiliitossa yhteensä 18 vuoden ajan. Helsingin Sanomien mukaan Kummola vaikuttaa myös seuraajansa valintaan käytännössä todella vahvasti.

Kalervo Kummola = hyvä urheilujohtaja?

Ensinnäkin minua ihmetyttää, miten organisaatio voi uudistua, pysyä toimintaympäristön muutosten mukana tai ennakoida niitä, jos sama henkilö on toiminut organisaation henkisenä johtajana ja viimeisen sanan sanojana lähes 20 vuoden ajan? Toiseksi minua ihmetyttää se, voiko mikään todellisuudessa muuttua, jos liittoa 18 vuotta johtanut henkilö saa vaikuttaa vielä merkittävästi seuraajansakin valintaan?

Näihin kahteen kysymykseen kiteytyykin mielestäni suomalaisen urheilujohtamisen yksi isoimmista ongelmista nimittäin kuvitteellinen henkilöriippuvuus. Tällä tarkoitan sitä, että usein urheiluorganisaatiot kuvittelevat tarvitsevansa tietyn tyyppistä ja -taustaista johtohenkilöä, josta ei sitten ihan helposti olla valmiita luopumaan. Johtuuko kuvitteellinen henkilöriippuvuus tosiasiassa siitä, ettei Suomessa ole tarjolla osaavia urheilujohtajia vai onko taustalla jokin muu vielä pimennossa oleva tekijä?

Arto Kuuluvainen on tekemänsä tutkimuksen pohjalta listannut 14 täydellisen seurajohtajan piirrettä blogikirjoituksessaan. Seurajohtajien ammattitaitoa on tutkittu todella vähän, joten Kuuluvaisen tekemät huomiot ovat Suomessa ainutlaatuisia. Kuuluvaisen tekemän listauksen pohjalta saa sen käsityksen, että menestyvän seurajohtajan tulee Suomessa olla supermies (tai nainen?!). Uskaltaisin kuitenkin väittää, että vaikka seurajohtajalta vaaditaan paljon, ei erinomainen seurajohtaja ole täysin myyttinen hahmo.

Osa listauksessa olevista ominaisuuksista on koulutuksen kautta opittavia, mutta osa niistä on myös sellaisia, joiden opetteleminen käytännössä kiinnostuneelle ja nopealle oppijalle on ainoastaan työn tarjoama haaste. Lisäksi osa ominaisuuksista liittyy kiinteästi henkilön persoonaan, jota harva alkaa työn takia kehittämään tietynlaiseksi. Ihminen joko on tai ei ole puhelias ja ulospäinsuuntautunut henkilö. Olen siis sitä mieltä, että erinomaisia urheilujohtajia on varmasti olemassa, mutta heidän löytämisensä ja rekrytoimisensa voi olla monestakin näkökulmasta tarkasteltuna haastavaa.

Tulevat urheilujohtajat aka supernaiset? Vierumäki Floorball Cup -tiimin tytöt projektin aloitustapaamisessa.

Usein ajatellaan, että urheilujohtajalla on oltava vankka kokemus siitä lajista, joka on hänen  johtamansa organisaation keskiössä. Kuten jo aikaisemmassa blogikirjoituksessani totesin, uskon organisaatioiden toimivan innovatiivisempina ja muutoskykyisempinä silloin, kun organisaatiossa työskentelee mahdollisimman erilaisia ja eri taustaisia ihmisiä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että johtaja voi tulla organisaatioon täysin urheilutoimialan ulkopuolelta. Toimintaympäristön hallitseminen ja sitä kautta lajituntemus on ainoastaan yksi ominaisuus 14 muun Kuuluvaisen listaaman ominaisuuden joukossa. Mikäli johtajaksi valitaan pitkän lajitaustan omaava henkilö, jolla ei kuitenkaan ole juridista, myynnillistä tai henkilöstöjohtamisen osaamista, onko hän parempi johtaja kuin lajia pinnallisesti seurannut kymmenen vuoden esimieskokemuksen omaava myynnin ja markkinoinnin ammattilainen?

Esimerkiksi itselläni on hallintotieteiden maisterin koulutus, mikä tarkoittaa sitä, että olen perehtynyt koulutukseni kautta erityisesti johtamiseen, juridiikkaan ja strategiseen suunnitteluun. Lisäksi aktiivinen toiminta opiskelijajärjestössä on perehdyttänyt minut käytännössä hallitustyöskentelyyn, tapahtumien järjestämiseen ja markkinointiin. Työkokemukseni ansiosta olen tutustunut taloushallinnon eri kokonaisuuksiin sekä oppinut kantapään kautta asiakaspalvelun ja myynnin perusperiaatteet. Lisäksi oma seuratoimintataustani kertoo siitä, että asetan tavoitteet aina korkealle ja teen niiden saavuttamiseksi intohimoisesti töitä.

Tänä syksynä aloitin aikaisemman osaamiseni kehittämisen kohti urheilutoimialan asettamia vaatimuksia. 

Uskon, että kaltaisiani hallinnon, myynnin, markkinoinnin tai juridiikan osaajia, jotka ovat kiinnostuneita urheilutoimialasta, on Suomessakin paljon. Heidät on vain löydettävä, mutta se vaatii uutta ja innostavaa urheilujohtajaa hakevilta henkilöiltä rohkeutta katsoa ennakkoluulottomasti myös urheilutoimialan ja omien verkostojen ulkopuolelle.

Liikunta- ja urheilualalla piirit ovat todella pienet. Itseäni on ihmetyttänyt erityisesti se, miten noihin piireihin on mahdollista päästä sisään. Useita kymmeniä liikunta-alan hallinnollisia työpaikkoja hakeneena ja aina "Kiitos hakemuksestasi" -viestin saaneena, en voi muuta kuin ihmetellä sitä, mihin rekrytointi liikunta-alalla käytännössä perustuu vai perustuuko se systemaattisesti mihinkään. Olen itsekin ollut kerran liikunta-alalla rekrytoivan osapuolen apuna, jolloin sain huomata suhteiden merkityksen käytännössä. Tuolloin rekrytoinnissa kiinnitettiin erityisesti huomiota niihin hakijoihin, jotka olivat työskennelleet esimiehelle tutuissa organisaatioissa tai joiden suosittelijat olivat tuttuja. Lisäksi erityishuomiota kiinnitettiin urheilijana uraa luoneisiin hakijoihin.

Kuten aikaisemmin tässä kirjoituksessa totesin, urheilutoimiala Suomessa on vielä kovin henkilöriippuvaista ja ennakkoluuloista. Esimerkiksi rekrytoinnissa tulisi keskittyä organisaatioiden ja suhteiden sijaan siihen, millainen ihminen hakija on ja mitä lisäarvoa hän voisi tuoda organisaatiolle. Ulospäinsuuntautunut ja sisukas ihminen kannattaa palkata myyntitehtäviin, kun taas tarkka ja yksityiskohtiin huomionsa kiinnittävä henkilö voi olla omimmillaan taloushallinnon tehtävissä. Jos pieni urheiluorganisaatio hakee urheilujohtajaa toimintansa kehittäjäksi ja laajentajaksi, kannattaa tehtävään luultavasti palkata ennakkoluuloton, mutta kokonaisuuksia hahmottava ja toimintaan sitoutuva henkilö. Mikäli tehtävään palkattaisiin pitkään kyseisessä urheiluorganisaatiossa työskennellyt henkilö, joka on jo tyytynyt nykytilaan, ei todellista kehitystä organisaatiossa luultavasti tapahtuisi.

En väitä, että kaikki urheiluorganisaatiot toimivat näin kapeakatseisesti, sillä onhan minutkin tänä syksynä rekrytoitu avoimen hakemuksen perusteella Ilves ry:n jalkapallojaostoon, vaikken ole aikaisemmin jalkapalloa varsinaisesti harrastanut tai aktiivisesti seurannut. Nyt olen kuitenkin sitoutunut seuran kehittämiseen kaikin mahdollisin tavoin!

Työantajani muistuttaa olemassaolostaan jo aamukahvista lähtien.

Ps. Mikäli urheilujohtaminen ja sen historia Suomessa kiinnostavat, käy ihmeessä tutustumassa Liikuntatieteellisen seuran julkaisuun "Suomalainen urheilujohtaja itse asiasta kuultuna".