RAKKAUDESTA LAJIIN - MINUN TARINANI

On aurinkoinen ja kirpsakka lokakuun päivä. Istun lapsuudenkotini keittiössä ja minun on tarkoitus kirjoittaa ensimmäinen julkaisuni tähän blogiin. Olen 26 vuoden aikana istunut useasti tässä ikkunan ääressä Vesijärven kauneutta katsellen. Näkymä järvelle on edelleen sama, mutta minä en.

Minulla oli turvallinen lapsuus. Olin perheen ainoa lapsi. Asuimme pienellä paikkakunnalla. Sain paljon huomiota vanhemmiltani. Koimme yhdessä perheenä sekä ilon että surun hetkiä. Lisäksi minulla oli paljon kavereita ja harrastuksia.

Ensimmäinen harrastukseni oli satubaletti, jonka tanssimisen aloitin ollessani 3-vuotias. Vuosien varrella harrastin aktiivisesti ja monipuolisesti myös muita liikuntalajeja, mutta mikään niistä ei onnistunut syrjäyttämään balettia yli kymmeneen vuoteen kunnes...

Harjoitukset kesämökillä aloitettiin heti kun ensimmäiset huiskat oli ostettu.

...kilpacheerleading tuli elämääni salakavalasti vuonna 2000. Olin tuolloin innokas Lahden Pelicansin kannattaja, mutta mielenkiintoni alkoi pikkuhiljaa kohdistua jääkiekon sijaan huiskia heilutteleviin tyttöihin, jotka kutsuivat itseään cheerleadereiksi.

Kotonamme oli hidas, mutta toimiva Internet-yhteys, jonka avulla selvitin cheerleadereista lisää. Hyvin pian käsitin, ettei cheerleading pitänyt sisällään ainoastaan jääkiekkopeleissä tanssimista, vaan huiskien heiluttelun lisäksi ihmispyramidit ja kannustushuudot olivat olennainen osa lajia.  Internetistä löytämieni kuvien ja videoiden avulla ala-asteen kaveriporukkamme aloitti innokkaan nostojen ja tanssiliikkeiden harjoittelun. Harjoittelimme kuvioita koulussa välitunneilla ja sen jälkeen rivitalomme etupihalla. Ensimmäisen kerran esiinnyimme Vääksyn torilla järjestettävässä vuosittaisessa Kesämielisten toripäivässä keväällä 2001.

Keväällä 2001 äitini esitti Asikkalan Voimistelu ry:n hallitukselle cheerleadingintoiminnan siirtämistä seuran alaisuuteen.  Äitini ansiosta 11 ala-asteikäisen tytön innostukseen perustuva toiminta siirtyi Asikkalan Voimistelu ry:n alaisuuteen syksystä 2001 lähtien ja ensimmäiset kilpailut joukkue kisasi syyskuussa 2002 Funky Cheer Competitionissa. Tahtotilaani kuvastaa se, että kun kesällä harjoittelemisesta ja toimintaan sitoutumisesta ei tuolloin tullut mitään, nauhotin kaikille joukkuelaisille kisamusiikin C-kasetille ja kirjoitin tarkat henkilökohtaiset ohjeet kilpailuohjelman rakenteesta ja paikoista. Yksinkertaisesti päätin, ettei kilpailuihin osallistuminen saanut jäädä siitä kiinni, ettei ohjelmaa olisi ehditty opetella.

Juttu ensimmäisistä kilpailuista paikallislehti Päijät-Hämeessä.

Olin sinnikäs ja halusin heti alusta alkaen kiihkeästi kehittyä lajissa ja puskea joukkuettamme eteenpäin. Mittasin mittanauhalla päivittäin kuinka kaukana spagaatini on lattiasta ja kirjoitin tuloksen ylös päiväkirjaani. Luin kilpacheerleadingiin liittyviä keskustelupalstoja ja olin aina ajantasalla siitä mikä joukkue lähti ennakkosuosikkina kilpailuihin. Lisäksi tietokoneeltani löytyy sadoittain muun muassa hyppy- ja tanssivideoita, joissa harjoitellaan koregrafioita vuosien takaa. Kahdeksan vuoden ajan elin ja hengitin kilpacheerleadingia. Minulla oli itseni ja Spirit Starsin suhteen unelmia, joskus kohtuuttoman suuriakin. Osan unelmistani sain toteutettua, mutta iso osa niistä jäi toteuttamatta kun siirryin valmentamaan Tampereelle keväällä 2008.

Nyt lokakuussa 2015 Asikkalan Voimistelu ry:n alaisuudessa toimiva Spirit Stars kilpacheerleading-joukkue liikuttaa ja innostaa viikottain yli 80 lahjakasta tyttöä ja poikaa. Kilpailuja Spirit Starsin eri ikäluokkien joukkueilla on takanaan yhteensä noin 50. Toiminnan jatkuvuus perustuu laadukkaaseen valmennustyöskentelyyn ja puhtaaseen intohimoon lajia kohtaan. Minunkin unelmieni tavoitteleminen on siis jatkunut valmentamieni ihmisten toimesta.

Jo lukiossa sanoin, että aion tehdä isona jotain sellaista, jonka takia minut kutsutaan juhlistamaan Itsenäisyyspäivää Linnan juhliin. Uskon, että tuo lausahdus kuvasi lähinnä ajatusta siitä, että aion tulevaisuudessa tehdä jotain merkittävää - jotain sellaista, josta minut tullaan muistamaan. Olen ylpeä siitä mitä olen Spirit Starsissa ja sen avulla onnistunut luomaan. Sinnikkyys, oma-aloitteisuus ja terve unelmoiminen yhdistettynä esimerkillä johtamiseen ovat johdattaneet minut tähän pisteeseen, jossa nyt olen. Väitänkin, että ilman kulkemaani matkaa en olisi läheskään näin oma-aloitteinen ja päättäväinen. Mielestäni urheiluseuratoiminnassa tärkeintä on aito intohimo ja innostus sitä asiaa kohtaan, jonka eteen viikoittain vapaaehtoisesti työskentelee.

Kilpacheerleading on edelleen lähellä sydäntäni. Se on tutustuttanut minut seuratoiminnan saloihin, tuonut elämääni paljon ihania ystäviä ja ennen kaikkea muokannut minusta tälläisen kuin nyt olen. Tulevaisuudessa haluan kuitenkin työskennellä avoimin mielin eri lajien rajapinnoissa. Keskitynkin jatkossa tässä blogissa suomalaisen liikunnan ja urheilun kehittämiseen liittyviiin ajankohtaisiiin asiakokonaisuuksiin, jotka ovat ammatillisesti keskeisimpiä mielenkinnonkohteitani tällä hetkellä. 

Liikunta ja urheilu ovat tunnepitoisia asioita jo sinällään, mutta yhdistettynä johtamiseen ja hallintoon, ne saavat varmasti aikaan paljon keskustelua. Toivonkin, että tekstini herättävät teissä lukijoissa ajatuksia ja tunteita. Kriittinen ja aktiivinen kommentointi on siis enemmän kuin sallittua!