UNELMIENI URHEILUSEURA

Käytännössä urheilu- ja liikuntaorganisaatioiden kuten muidenkin organisaatioiden toiminnassa on paljon kehittämiskohteita, joiden havaitseminen organisaation sisältä käsin on lähes mahdotonta. Hyvä esimerkki tästä on mielestäni Heikki Venholan esittelemä tapaus, jossa lapsen liittyminen valittuun jalkapalloseuraan oli lopulta niin hankala prosessi, että lapsi liittyikin kilpailevaan jalkapalloseuraan. Blogikirjoituksensa lopuksi Venhola esittää kysymyksen siitä, tietääkö ja ymmärtääkö kakkoseksi jäänyt urheiluseura, kuinka huonosti toiminta oli kyseisessä joukkueessa organisoitu. Uskoakseni vastaus tähän on selkeä: ei ymmärrä. 

Varsinkin urheiluseurat tarkastelevat hyvin harvoin toimintaansa ulkopuolelta, sillä urheiluseura on tiivis yhteisö, joka perustuu nimenomaan yhteisiin intohimon kohteisiin. Näiden kyseenalaistaminen voisi tuhota koko seuran toiminta-ajatuksen. Kuitenkin ulkopuolisen silmin tarkasteltuna toiminnasta nousee usein esille oleellisia ja yllättäviäkin kehityskohteita, joihin tarttumalla toimintaa on mahdollista kehittää haluttuun suuntaan. 

Mikko Ulanderin mukaan uutta arvoa luovat innovaatiot syntyvätkin yleisimmin silloin, kun eritaustaiset toimijat kohtaavat ja haastavat toinen toistensa näkemyksiä. Mikäli näitä kohtaamisia ei tapahdu, on kehittäminen usein toistuvasti samantapaista tai epäoleellisiin kehityskohteisiin keskittymistä.

Ulanderin mukaan urheiluseurojen yhtenä toiminnan kehittämisen esteenä onkin niin sanottu turvallisuushaaste. Tällä hän tarkoittaa sitä, että urheiluseurat pitävät katseen tiukasti arkisessa toiminnassa, jolloin pidemmän tähtäimen visioinnille ei jää tilaa. Tämä johtaa puolestaan tilanteeseen, jossa urheiluseuran toteuttamat muutokset ovat useimmiten turvallisia ja inkrementaalisia. Mielestäni joskus kuitenkin myös näiden arkipäiväisten muutosten tekeminen voisi tuoda asiakkaalle eli urheiluseuran jäsenelle ison arvon pienellä vaivalla. Esimerkiksi edellä esitetyssä tapauksessa välitön vastaaminen sähköpostiin ja lupaus asian selvittämisestä sekä tämän lupauksen pitäminen olisivat voineet estää lapsen siirtymisen kilpailevaan seuraan. Yksinkertaista ja helppoa, mutta samalla erittäin tärkeää asiakkaan näkökulmasta katsottuna

Mikäli kehittäminen ja muutosten tekeminen on niin helppoa, miksei siinä sitten yleensä onnistuta? Voi olla, että kehitettävät asiat ovat usein toiminnan kannalta epäoleellisia tai inkrementaalisia, mutta mielestäni kehittämistoiminnassa tulee huomioida myös kehittämisen toteuttajat eli ihmiset. Henkilökunnan osallistaminen, motivoiminen ja sitouttaminen osaksi muutosta ovat sen onnistumisen kannalta äärimmäisen tärkeitä asioita. Muutoksen läpivieminen ei ole helppoa eikä yksinkertaista sillä kokeneimmatkaan yritysjohtajat siihen välttämättä pysty. Urheiluseuroissa johtajat ovat usein ylityöllistettyjä ja joskus jopa ainoita täyspäiväisiä työntekijöitä, jotka toimivat jatkuvasti kapasiteettinsa äärirajoilla.

Urheiluseuratoiminnassa on siis valtavasti kehitettävää, siitä voinemme kaikki olla samaa mieltä. Kehityskohteet eri seuroissa ovat uskoakseni myös pitkälti samoja, mutta jokainen urheiluseura on uniikki eikä mielestäni olekaan tarkoituksellista pyrkiä kehittämään samasta muotista tuotettuja seuroja. 

Mikko Mäntylä on kirjoittanut unelmien urheiluseurasta vanhemman näkökulmasta tarkasteltuna useamman oivallisen ja innostavan blogikirjoituksen. Unelmoiminen, heittäytyminen ja villienkin ideoiden ylöskirjaaminen ovat innovatiivisen toiminnan kehittämisen kannalta enemmän kuin toivottuja käytäntöjä. Edellä kirjoitetun pohjalta ja Mäntylän innoittamana päädyin kuvailemaan myös minun unelmien urheiluseuraani. Millainen olisi sinun unelmiesi urheiluseura?

Yläpuolelle olen koonnut kollaasin unelmien urheiluseuran piirteistä, joista osa voisi hyvin toimia myös unelmien urheiluseuran toimintaa ohjaavina arvoina. Unelmien urheiluseurassa toimitaan pitkäjänteisesti, innostuneesti ja yhdessä. Järjestäytynyt toiminta, vastuunjako ja motivoituneet työntekijät takaavat laadukkaiden palveluiden tuottamisen. Asiakkaista välitetään ja heitä kohdellaan tasavertaisesti. Työntekijät haluavat jatkuvasti kehittää itseään ja heidän ammattitaitoonsa luotetaan, mutta muistetaan heidänkin olevan vain ihmisiä. 

Huomasin kollaasia kootessani, että suurin osa siihen kirjoittamistani piirteistä liittyy enemmän ihmisten kuin asioiden johtamiseen. Voisimmeko siis nähdä urheiluseurat ihmisistä koostuvina yksikköinä, joiden tehtävänä on vastata asiakkaiden eli muiden ihmisten tarpeisiin mahdollisimman hyvin? Tämä voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta erityisesti julkisella ja kolmannella sektorilla asiakasajattelu on verrattain uusi asia. Edellisen blogikirjoitukseni herättämässä Twitter-keskustelussa nousi esille idea urheiluseuratoiminnan kehittämisestä kokonaan asiakaslähtöisesti. Urheiluseurahan tarjoaa nimenomaan palveluita urheilua harrastaville, joten miksei se voisi kehittää toimintaansa kokonaan urheilijoiden tarpeista käsin? Ulkopuolinen toiminnan tarkastelu yhdistyisi palvelun ostajien näkökulmaan, jolloin palvelu ja asiakkaan tarpeet kohtaisivat myös käytännössä paremmin. 

On muistettava, että toiminnan kehittäminen on aina pitkäjänteinen prosessi eikä isoja muutoksia voida toteuttaa hetkessä. Varsinkin urheiluseuratoiminnassa jo pelkästään muutosehdotusten läpivieminen voi kestää pitkiäkin aikoja, koska usein vapaaehtoisina toimivan luottamusjohdon tulee ne hyväksyä. Pienempien muutosten tulisi puolestaan aina pohjautua johonkin isompaan pitkän ajan suunnitelmaan, jotta ne tukevat toiminnan kehittymistä haluttuun suuntaan. 

Blogikirjoitukseni ovat tähän asti käsitelleet lähinnä urheiluseuratoimintaa ja erilaisten ilmiöiden tarkastelemista sen näkökulmasta. Ensi viikolla hyppään minulle tuntemattomampaan aiheeseen, kun tarkastelen julkisen puolen liikuntapalveluiden kehittämistä ja esittelen Asikkalan kunnan liikuntapalveluiden esimerkillistä toimintaa.